Pelastuskoirailua

Lauantaina emäntä pääsi kuusten alle loppukokeen koirakoille piiloutumaan. Sateesta ja kylmyydestä huolimatta, kokemus oli mukava ja opettavainen. Sain taas lisää tietoa miten kokeiden järjestäminen ja itse koetilanne menee. Joskus mekin ehkä pääsemme kokeisiin asti.. Siihen on kuitenkin vielä piiiitkä aika ja nyt onkin aika tehdä koulutussuunnitelmaa, jotta asiat opetettaisiin järkevästi heti alusta lähtien. Olisi sitten (ehkä) vähemmän korjailtavaa jälkikäteen. 

Hertasta kaavaillaan pitkien pohdiskelujen jälkeen rullakoiraa (ottaa siis rullan suuhun maalimiehen löydettyään ja tulee sen kanssa minun luokse). Haukkuvaksi tuosta ei ole, koska itseluottamus ei riitä vieraiden ihmisten haukkumiseen kaukana minusta. Alkuun ajattelin opettaa sen reisiin hyppäämällä kertovaksi, koska se on kova hyppimään. Fiksummat sitten osasivat nähdä tilanteen pidemmälle ja näkivät jo tilanteen metsässä kun koira innoissaan hyppii minua vasten ehkä tiedä kertooko se löydöstä vai onko muuten vain innoissaan. Oli varmasti järkevä hylätä tämä ajatus epäselvyyksien välttämiseksi. Ajatuksena on opettaa rulla-kertominen takaperin ketjuttamisen kautta. Eli ensin hiotaan yksittäiset palaset kohdilleen ja sen jälkeen aletaan ketjuttamaan niitä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Näyttö 
Hertta menee pyyhkeelle makaamaan, vihjesana "näytä".

- pyyhkeelle mennään nopeasti
- toisinaan pyyhkeen paikanvaihton jälkeen hakeutuu ensin vanhaan paikkaan 

Seuraavat vaiheet:
- häiriön lisääminen eri ympäristöissä 
- keston lisääminen 

Rullan nostaminen ja pito
Hertta nostaa rullan kaulasta ja pitää sitä suussa kunnes annan luvan irrottaa. Vihje "rulla", irrotus "kiitos".

- Hertta nostaa rullan suuhun vihjeestä, mutta toisinaan myös ilman vihjettä 
- Pitää rullaa suussa max. 5 sek

Seuraava vaihe:
- pitoajan kasvattaminen 
- tuomisen opettaminen perusasentoon

Keppiin koskeminen ja rullannosto
Hertta koskee kosketuskeppiin ja nostaa rullan suuhun, vihje "keppi". 

- Keppiin kosketaan vihjesanasta. Myös pelkkä kepin tuonti näkyville toimii vihjeenä.
- Keppiä ollaan treenattu myös "vähän" häiriöllisissä ympäristöissä sekä sen ollessa muutaman metrin päässä minusta toisella ihmisellä. Toisinaan tällöin keskittyminen saattaa herpaantua. 
- Rullan nosto suoraan kepin kosketuksen jälkeen ei onnistu vielä ilman sanallista vihjettä. 

Seuraava vaihe:
- rullannoston vahvistaminen kepin kosketuksen jälkeen. Vihjesanan häivyttäminen. 
- Häiriön lisääminen ympäristön ja kepin pitäjän suhteen

Etsinnän suhteen treenataan tässä vaiheessa erilaisia maalimiehiä ja kerätään itsevarmuutta itsenäiseen työskentelyyn. Pieniä etsintä harjoituksia ollaan tehty niin pimeässä kuin päivänvalossakin. Maalimiehen luona on tullut vielä suorapalkka ja kehuja. Itse olen yrittänyt antaa koiralle tilaa oman rohkeuden käyttöön. Toisinaan jos epäröi on pientä avustavaa kehua tullut enemmin maalimieheltä kuin minulta. Pyrin olemaan siis mahdollisimman passiivinen ja maalimiehet ovat se kivoin asia. Rohkeutta kyllä löytyy vaikka välillä vähän aristelisikin. Pystyy säilyttämään myös toimintakyvyn vaikka tilanne olisikin alkuun jännittävä. Jänniä tilanteita ovat olleet lähinnä uudenlaisessa asennossa tai paikassa olevat maalimiehet. 

Suunnitelmia etsintäharjoituksiin:

- seisovat, makaavat ja kävelevät maalimiehet
- mies maalimiehet
- puiden oksien alle ja koloihin piiloutuvat maalimiehet
- irtoamisen kasvattaminen minusta (nyt max. 15-20m)

Näillä suunnitelmilla lähdetään etenemään ja päivitellään/täydennellään näitä tilanteen mukaan. 

Tänään meillä oli pikatreffit myös Hertan siskon Nenan kanssa. Mukana oli myös Nenan perheen toinen espanjalainen Dama. Neideillä on niin hauskaa aina yhdessä, että oikein harmitta kun välimatkaa on monta tuntia. Kovin ovat Hertta ja Nena samannäköisiä ja oloisia. Alla yksi nopeasti napattu kuva likoista kun malttoivat hetken pysyä paikallaan. 

Valtteri herra onkin saanut hermolomailla viikonlopun mökillä. Kohta kuitenkin palailee kotia ja sitten lähdetään illan agilitytreeneihin. Vähän on totuttelemista kylmään halliin, mutta edelliskerrasta oppineena otan tänään toppatakin mukaan jotten jäädy omien treenien jälkeen koulutuksen aikana pystyyn. Huomisia Hertan haku-treenejä odotetaan jo kovasti. :) 

Pitkästä aikaa..

Johan on tovi vierähtänyt viime kirjailuista.. Aika paljon on tapahtumia tähän väliin mahtunut, mutta josko nyt taas ahkerammin. Hertta on myös aloittanut "pelastuskoira-uran", jonka treenaamiseen tarvitsen jonkinlaisen päiväkirja paikan. Ja tännehän se on hyvä rustailla treenimerkintöjä. 

Tänään käytiin pirteässä pakkassäässä metsälenkillä koirakaveri Myssyn kanssa. Myssy pitää vauhdillaan ja härnäyksellään kyllä huolen, että ovat meidän tyypit aivan uupuneita lenkin jälkeen. Tein ennen lenkkiä Vataselle n 50m suoran verijäljen, jonka sitten lenkin jälkeen ajoin. Vatanen nuuskuttelee oikein kivasti. Vähän huomaa, että jännittää verenhajua, mutta hyvin etenee. Välillä varmaankin jos sieni on pomppinut maassa enemmän meinaa harhautua jäljeltä, mutta nopeasti hoksaa palata jäljen päälle. Lopussa odottaa namirasia, josta herra innostuu silminnähtävästi. Meillä ei ole tavoitteena kokeet, jonka vuoksi "kaatona" on namirasia. :D Kerran kaatona oli hirvensorkka, joka olikin Vatasen mielestä aivan sairaan jännä, eikä uskaltanut mennä sen luokse itse. Päätin sitten, etten turhaa kiusaa jätkää ja jätin sorkan pois. 

Hertalle oli tarkoitus myös talloa jälki, mutta maassa oli sen verran lunta, että päätin jättää väliin. Hertta ei ole oikeastaan tehnyt vielä kuin yhden jäljen, joten ajatelin, ettei luminen maa ole siihen paras alusta. En tiedä, mutta päätin odotella näiden lumien sulamista. Hertan kanssa otettiin sitten pikkutreeni lenkkikaveria hyödyntäen kosketuskeppiä, joka sujui varsin hyvin. Nyt on muutamia kertoja keppiä pitänyt toinen henkilö ja tämä oli Hertalle alkuun vähän ihmetys. Sitten kun alkaa ihmetyttämään Hertta keksii kaikkea sijaistoimintaa. Nyt jaksoi keskittyä ja kävi hyvin kepillä n. 5m päässäkin ja tuli hakemaan namia. Lisäksi otettiin seuruuta ja paikkamakuuharjoituksia. Seuruu menee jo aika kivasti. Välillä on vähän turhan etäällä, mutta tänään kontakti ja etäisyys minusta olivat juuri oikeat. Paikkamakuu on meille tooodella vaikea pala. Kun ei pysty, ei vaan pysty. Nyt eletään vaihetta, kun kaikki paikallaolo on lähes mahdotonta. Vähän ollaan saatu malttia taas takaisin, mutta palkattava on vielä hyvin tiheästi ja matkaa ei voi ottaa 10m kauemmaksi. Onneksi vähän on edistystä taas tapahtunut. Paikkamakuuhan oli tossa kesällä jo ihan hyvässä vaiheessa, mutta sitten tapahtui jotain.. Sitten on tuo piippaus ja ininä mitä tulee heti kun ei tahtoisi jotain. En ole vielä stressanut siitä kun usein lopettaa sen alun jälkeen. Pitää kuitenkin olla tarkkana, koska siitä voi helposti tulla ongelma. 

Tällaista meille tänään. Vielä lähdetään Hertan kanssa etsimään epäilyttäviä paikkoja pimeyteen. Elämän teemana on ollut nyt rohkeuden lisääminen ja itseluottamuksen kasvattaminen.