maanantai 17. syyskuuta 2012

Tohelo ja Torvelo

Nyt on reilu viikko kulunut siitä kun Neiti Hertta saapui viihdyttämään perhettämme. Isoveli Vatanen on suhtautunut neitiin erittäin rennosti. Molemmilla olisi kova halu leikkiä toisen kanssa, mutta ihan vielä ei ole kunnollisia leikkejä saatu pystyyn. Yhdessä on kuitenkin kiva peuhata ja vähän remuta. Hertan mielestä Vatanen on myös varsin mukava leikkikappale.. Siitä löytyy häntä, jota voi vaania ja jahdata, ja sitten sillä on vielä kivaa karvaa jossa voi roikkua.. :D Käsittämättömän pitkä pinna Vatasella eikä Hertta ole vielä osakseen komennusta saanut yhtä murahdusta lukuunottamatta. No, ehkä sitten kun kakara kasvaa tajuaa Vatanenkin, että sille voi myös sanoa jos karvoissa roikkuminen riittää. Vatasen ja meidän onneksi, naapurissamme asuu pari viikkoa vanhempi Onni, jonka kanssa Hertta onkin saanut riehua ihan sydämensä kyllyydestä!

Hertta on kaikinpuolin (ainakin vielä) osoittanut olevansa varsin reipas ja iloinen likka. Koska (valitettavasti) asumme keskustassa kerrostalossa on heti ensimmäisestä päivästä alkaen ollut ympärillä vilskettä ja vilinää. Reippaasti on neiti tutustunut uusiin ihmisiin, pyöriin, autoihin, koiriin ja mitä kaikkea sitä vastaan sattuukaan. Onpa neiti ollut myös agilityhallilla jo tutustumassa lajin saloihin, tosin kuorsaamalla häkissä.. :) Sosiaalistaminen lähtikin jo heti ensimmäisestä päivästä alkaen liikkeelle ja meidän mottona onkin ollut "joka päivä jotain uutta". Toivotaan, että tuolla periaatteella saadaan neidin reippaus ja avoimuus pysymään myös jatkossa. Esimerkkinä toimii ainakin yltiö itsevarma isoveli Vatanen, joten josko siitä vähän tarttuisi myös Herttaan terrierimäistä itseluottamusta ja uteliaisuutta.. :) 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti