Tukka pois ja tulta alle

Aika rientää... Nyt on Hertta neidillä ikää jo 14 viikkoa. Painoa on tähän asti saatu kerrytettyä 5,4 kg. Ruoka maistuu kiitettävästi, mutta tulta on takapuolen alla koko ajan vähintäänkin niin paljon, että eipä siitä energiasta kovin paljoa varastoon jää. Tukkakin lähti taitavan kasvattaja sedän käsissä viikko sitten ja nyt alkoi talviturkin kasvatus. Kotona on jatkuva sirkus koirien ansiosta. Matot on seiniä pitkin ja ihmisten hermot kireällä.. :D Hyvästä yrityksestä olla puuttumatta noiden leikkeihin on jouduttu luopumaan, koska meillä ei sisällä leikkimistä sallita ja nyt se on todenteolla alkanut. Kieltäminen tosin on helpommin sanottu kuin tehty, koska kun toinen lopettaa niin toinen alottaa jne.. Huhu..

Viime viikkoina ollaan Hertan kanssa tehty paljon lenkkejä ilman Vatasta sekä käyty ihmettelemässä keskustan hulinaa ja agilitykisoja. Alkuun huomaamatta tehtiin paljon lenkkejä koko porukalla, jonka vuoksi ensimmäiset lenkit ilman bodyguard Vatasta olikin Hertan mielestä tosi jänniä. Nyt kun lenkkejä on jo monta takana ei keskustan hulinakaan ole enää kovin jännittävää. Meille avattiin sopivasti tänne uusi iso kauppakeskus, joka tuonut keskustaan vielä 10 kertaa enemmän porukkaa kuin aiemmin. Vatasen agilitytreeneissä Hertta on saanut olla maskottina mukana ja sylistä syliin kiertäessään saanut sopivasti tutustua uusiin ihmisiin. :) 

Laatikkotreenit kontakteja varten sujuu jo melko mukavasti. Treenejä on takana nyt viikon verran ja kivasti osaa neiti jo hakea 2on2off asentoon kun seison laatikon vieressä. Hyvältä näyttää! Koitan vain itse olla maltillinen, etten lähde vaikeuttamaan treenejä liian nopeasti. Toistoja ei tehdä kerrallaan kuin max 5-7, jotta neiti jaksaa kunnolla keskittyä. Palkaksi ollaan harjoiteltu leikkimistä narulelulla, joka sujuukin neidiltä ihan luonnostaan. Laatikkotreenien ohessa ollaan treenailtu kontaktialustaa sekä aloiteltu paikallaolo ja perusasento harjoituksia. Kontaktialustalle Hertta osaa hakeutua jo 2-3 metrin päähän. Tassujen käyttö alustaa koskettaessa on huvittavaa, kun neiti niin topakasti ne siihen asettaa.. :D Perusasento on Hertan mielestä todella outo. Se ei voi mitenkään käsittää, että pitäisi olla muka mun sivulla kun aiemmin on aina tehty kaikki niin, että ollaan mun edessä. Nyt olen palkannut siitä, että pysyy paikaan kun menen sen viereen ja nyt neiti on sen jo vähän hiffannut. Kiva huomata kuinka nopeasti pentu oppii. On vain tärkeä muista maltti, koska ikää on vasta niin vähän, että ei tässä hätä ole mihinkään.. :) Pitää nyt nauttia pentuajasta, koska kohta se on iso (vaikka salaa sitä vähän jo toivonkin). 

Loppuun kuvia sirkushuveista. 

Neiti Pippuri

Taas on viikkoja vierähtänyt ja neiti näyttää itsestään koko ajan uusia puolia. Korvat ovat selvästi auenneet ja sen myötä on ilmaantunut myös hieman jännittäviäkin asioita. Ei neiti onneksi mitenkään erityisen arka ole ollut, mutta enää ei kirmata kaikkea uutta kohti tukkaputkella. Onneksi kuitenkin kaikki vähänkin jännittävä, skeittaajia lukuunottamatta, on osottautunut ihan turvalliseksi. Skeittaajat ovat vielä melko pelottavia, mutta eiköhän niihinkin totuta kun tutun lenkin varrella aseman reunalla niitä aina pyörii. Vatanen on kyllä saanut ihan todenteolla kestää neidin karvoissa roikkumista ja jatkuvaa puremista. Vielä (ehkä viikon verran) on Vatasella turvapaikkana sohva, mutta valitettavasti kohta neiti pääsee myös sinne. Tosissaan en ole vielä nähnyt Vatasen Herttaa komentavan, mutta eiköhän sekin päivä kohta tule. Leikeissä Hertta ärsyttää Vatasta ensin ihan sydämensä kyllyydestä ja kun Vatanen vähänkin koskettaa hampailla huutaa neiti kun kurkkua leikattaisi. :D Hän osaa kyllä halutessaan olla sellainen Drama Queen, että oksat pois.. Ja heti kun Vatanen lopettaa, on neiti uudelleen karvoissa kiinni.. että niin paljon "sattui".

Hertta on reippaasti kulkenut lenkeillä ja muissa menoissa mukana. Reippaasti jaksaa neiti töpöttää vaikka välillä "joutuukin" myös syliin. Sainpa jo ranteenikin kipeäksi kun yhdellä pitkällä lenkillä jouduin sitä enemmän kantamaan ettei liiaksi väsyisi. Viime viikolla Hertta pääsi myös leikkimään muutamaa viikkoa vanhemman labbis tytön kanssa ja melkoiset painit saivatkin aikaiseksi. Muuten ei ole kauheasti pentukavereita saatu, mutta onneksi labbis tyttö ja naapurin Onni leikkii Hertan kanssa aina pari kertaa viikossa. Saa sitten ihan pentumaiset leikit pystyyn. :)

Energianpurkamiseksi ollaan aloitettu jo leikkimielisesti naksuttelemalla istumaan ja maahan käskyjen opetteleminen. Mukavasti neiti tarjoaa jo molempia ja istu käsky menee jo melkein sanallisella käskylläkin. Hieman aloiteltiin agilitya varten "kierrä" käskyä takaakiertoja varten pöydän jalkaa kiertämällä, mutta tämä on vasta ihan aluillaan. Eiköhän me tuolta vaatekaapista lähi viikkoina myös laatikko kaiveta, että päästään aloittelemaan kontaktien opettaminen. Vataselle kun en niitä laatikolla ole opettanut, niin päätin että seuraavalle koiralle tämä opetuskeino otetaan varmasti käyttöön ettei tule harmaita hiuksia sitten toista kertaa tämän asian suhteen.

Ja jotta meillä ei liian hiljaista olisi on neiti alkanut harjoitella äänilahjojen käyttöä.. Huhuh, kuinka kova ääni tuosta pienestä voikin lähteä. Meillä on kuitenkin sääntönä, ettei ääniin reagoida milläänlailla, jotta ei jäisi turha ääntely päälle.

Jos elämän neidin kanssa voisi kiteyttää yhteen sanaan, olisi se ehdottomasti "vauhdikas".. :D