Hämmästyttää kummastuttaa..

Mielenkiintoista elämä tuon pienen friidun kanssa. En tosiaan läheskään aina tiedä mitä sen päässä liikkuu.. Vatanen on jotenkin niin mustavalkoinen ajatuksen juoksussaan. Tietenkin sen on oppinut tuntemaan, mutta tietää kyllä tasan tarkkaan mitä mikäkin korvien ja silmien asento tarkoittaa. Mutta Hertta... Sen ajatuksenjuoksusta ei ole kyllä välillä harmainta haisua.. :D Ei siis tarkoita välttämättä negatiivisessa mielessä vaan ihan yleensäkin. Noh, ajan kanssa tutustumme paremmin! ;)

Sosiaalistamista ollaan nyt tehostettu pienen mörkökauden myötä. Vastaantulevien koirien haukkumiset väheni heti merkittävästi kun aloin palkkaamaan kontaktista enemmän. Ollaan myös lenkkeilty enemmän Hertan kanssa kaksin, jotta saisi lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Ottaa niin päähän, että ylläripylläri noilla lenkeillä ei tule vastaan yhden yhtä koiraa.. argh.. ihan oikeasti, tänäänkin nähtiin kaukaa 2 koiraa vaikka lenkkeiltiin "tosi vilkkailla" lenkkipoluilla.. :P En ymmärrä missä ihmiset koiriaan hautoo... No, nyt ei juurikaan haukuta valoisaan aikaan mitään, mutta pimeä tullen möröt kyllä vielä kaivautuu pensaista. Onneksi talvella on pimeetä "aika usein", joten tätä treeniä tulee paljon. Ja itseasiassa iltapissalla on eniten mörköjä, koska sillon on kaupunki hiljentynyt ja kuulee kaikki rasahdukset. Iltapissalenkit onkin sitten vähän pidentyneet ja portsari ollaan jätetty näiltä lenkeiltä kotio. Ihana huomata kuinka nopeasti neiti reagoi positiiviseen vahvistukseen, koska pimeämörötkin ovat jo selvästi vähentyneet. Herkkä reagointi tosin toimii myös negatiivisten asioiden kanssa, mutta niitä ollaan nyt pyritty minimoimaan.

Haaveeni on aina ollut, että voisin ulkoiluttaa koiriani vapaana. Vatasesta ei tuohon hommaan enää ole, koska se reagoi liian herkästi vastaantuleviin koiriin. Hallilla ja treeneissä ei ole ongelmaa, mutta lenkillä vastaantulevat koirat ovat liian suuri houkutus, että pysyisi vapaana vierellä. Hertan kanssa potentiaalia vielä olisi. Valitettavasti asutaan ihan keskustassa, joten turvallisuussyistä remmissä on pakko kulkea ainakin osa matkaa rauhallisemmille teille. Täällä on niin paljon liikennettä, että riski jäädä auton alle kasvaa liian suureksi. Pikkupentuna se oli kyllä pääosin ihan vapaana, mutta vauhdin kasvaessa oli pakko laittaa remmiin. Nyt me sitten treenaillaan tuota vapaanaoloa rauhallisissa paikoissa, jossa näkee tarpeeksi kauas vastaantulijat. Aiemmin ihmisten ohitukset sujuivat ongelmitta, mutta nyt mörköjen vuoksi on paria ihmistä lähtenyt haukkumaan, joten ei kehtaa enää vapaana ohitella vieraita. Koiria ei olla vielä tarkoituksella ohiteltu. Yritetään treenailla ohituksia tuttujen koirien (ja ihmisten) kanssa, että voidaan vielä opit sitten normaaleille kaduille. Ei mun pää kyllä kestä, että pitäisin koiraa ihan vilkkailla kaduilla vapaana, mutta jos edes hiljaisemmilla ja niin ettei tarvii kaikkia ohituksia jännittää niin olis erittäin hienoa! Siinä meillä tavoite, joka vaatii myös itseltäni paljon, että opin luottamaan koiraan...

Agissa ollaan käyty ja vähän kotitokoakin Hertan kanssa tehty. Putket sujuvat jo ihan kivasti. Myös takaakiertoja aloitettiin treenaamaan naksulla ja neiti tajusi sen nopsaa. Näin talviaikaan treeniaika on rajoitettu, jonka vuoksi Hertan kanssa aikaa jää treenien jälkeen usein vain 10-15min. Onneksi kevät on tulossa ja päästään ulos, jossa on paremmin aikaa ja tilaa. Vataselle odotellaan Kennelliitosta vahvistusta rekkarin siirrosta, jotta päästää vihdoinkin korkkaamaan viralliset kisakentät. Viikonloppuna on tiedossa Mätsärit joihin olisi tarkoitus mennä Hertan kanssa palloilemaan sekä sunnuntaina Espanjanvesikoira ry:n järjestämä Korrien tokopäivä, johon menen kuuntelu-/katseluoppilaaksi. Josko saisi vinkkejä ja inspiraatiota tuohon lajiin, koska siinä olen itsekin vielä ihan keltanokka..

Hiihtäjä Hertta :D Lopputulos oli, että koira juoksi vapaana perässä ja minä hiihdin sauvat kainalossa.. Päätelmä, tarvitsemme kirittäjää. 

Hertan mielipide takista.. "En ala mitään".. 

Ja ylläolevat kaksi kuvaa viime sunnuntain vietosta.. <3 

Vesipedon vauhdissa

Tiistaina oli koirien uintipäivä. Olen jo pitkään pohtinut, koska olisi oikea aika viedä Hertta tutustumaan vesileikkeihin. Nyt tuntui olevan oikea hetki ja ainakin se ensikokeilun perusteella näytti osuneen nappiin! Neiti ei ollut juurikaan kummissaan koko kylpylästä ja sen hälinästä. Olin varannut uittajan, koska vaikka kyse onkin vesikoirasta niin harva sitä suoraan altaaseen hyppää (ja itse kun ei mukaan voi mennä). Neiti sai päälleen ensikerralle pelastusliivit ja hienostihan se siellä porskutti! Vaikka alkuun näyttikin hukkuvalta ankanpoikaselta! :D Kiitokset kuitenkin taitavalle uittajalle, joka varmoinottein ja hermostumatta ohjasi koiraa kun se alkuun oli itse vähän pihalla mihin pitää mennä ja mitä tehdä.. Siellä se tirriäinen porskutteli isompien vesikoirien seurassa puoli tuntia ja lopulta piti jopa keskeyttää uinnit kun ei väsymyksestä johtuen meinannut enää pinnalla pysyä. Halu altaaseen oli kova vaikkakin ihan omalla rohkeudella ei vielä veteen uskaltautunut. Sitten kun etujalat osuivat veteen ja kevysti ohjasi uskaltautui hienosti. Vatanen on tainnut ottaa vesikoirista mallia, koska viihtyi altaassa käskemättä enemmän kuin kuivalla maallaa. Siellä se pörräsi vaikka lelua ei ollut edes vielä keretty heittämään. On se vähän höppänä! :D Ja tietystä liivit päällä, koska tuo tappijalka ei ole uinnin todellisia saloja oikein tajunnut ja ui kynttilänä tikkusuorana ilman niitä... hehe.. Opetuskaan ei ole mennyt perille, jonka vuoksi armahdin hänet ja annoin luvan käyttää lopun elämää liivejä, että saa nauttia vedestä sydämensä kyllyydestä!

Kuvia ei valitettavasti kosteiden olosuhteiden vuoksi saatu, mutta tarkoituksena olisi ottaa uusi uintivuoro parin viikon sisään ja silloin toivotaan hovikuvaajan kerkeävän myös paikalle!

Tänään oltiin taas lähemmäs kaksi tuntia seuran yhteisellä yhteislenkillä. Tosi hyvää sosiaalistamista Hertalle vaikkakin porukkaa on nyt ollu vähäisesti. Saatiinpa hyviä vinkkejä tokoakin varten, joten näitä lähdetään laittamaan käytäntöön. Kerrotaan sen puolen treeneistä kun kerrottavaa on.. :D Nyt projektina on saada paikallaoloon lisää aikaa kun tuo tulipersus ponkaisee ylös tai tarjoaa jotain muuta kolmen sekunnin jälkeen. Harjoittelut jatkuu! :) 

Hiljaiseloa..

Näköjään elämämme on sen verran kiireistä, että tänne kirjoittaminen unohtui ennenkuin kerkesi edes alkamaan.. Harmittavaa. Yritän kuitenkin tsempata jatkossa, koska tarkoitushan oli jo ihan itseäkin varten hieman kirjoitella treenipäivityksiä ja muita höpinöitä. :)

Paljon on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen.. Elämä näiden kahden tohelon ja torvelon kanssa ei käy tylsäksi, mutta on siitäkin huolimatta pääosin oikein hauskaa. :) Kaksikon suhde on tiivistynyt ja tällä hetkellä kulkevat kuin majakka ja perävaunu. :D Hertta on kasvanut kovaa vauhtia niin fyysisesti kuin henkisesti. Joka viikko on näyttäytynyt uusia puolia neidistä. Melko reippaaksi edelleenkin kuvaisin neitiä vaikkakin nyt on pari viikkoa sitten alkanut selvästi jonkinasteinen mörkökausi. Neiti on päässyt (ainakin omasta mielestäni) erittäin paljon tutustumaan uusiin asioihin, ihmisiin, tilanteisiin ja koiriin. Nyt tätä ollaan tehostettu vielä entisestään, jotta neidin itsevarmuus ja rohkeus lisääntyisi. Lenkillä vastaantulevat koirat pelottavat jonkin verran ja tämän neiti ilmoittaa haukulla. Toisten koirien ohittamiseen ollaankin yritetty ottaa oikein tehotreeniä ja harjoiteltu ohituksia namien avulla. Tosi hienosti tarjoaa kontaktia ja sen myötä haukkukin on vähentynyt. Että eiköhän tuokin "turha" haukku saada aisoihin. Ja jos leikkimään pääsee unohtuu vieraidenkin koirien pelottavuus hyvin nopeasti. :D Pääosin oikein hienosti ottaa neiti vastaan uudet tilanteet. Eikä näyttänyt pelottavan uuden vuoden paukutkaan. Satunnaisista möröistä huolimatta neiti on ollut erittäin reipas ja ottanut rohkeasti vastaan kaiken mihin olen sitä vienyt. Hieno tyttö! :)

Hertta on oppinut myös talon tavoille. Nukkuvat Vatasen kanssa kylki kyljessä sängyllä ja sohvalla tyynyjen välissä, hepuloivat ennen lenkille lähtöä ja tulevat aina ihan vain varmuudeksi kerjäämään josko ruoka-aikaan keittiöön saisi tulla pyörimään. Hertta kuitenkin noudattaa käskyjä ehkä jopa hieman paremmin kuin Vatanen (ainakin useimmiten). Se ei esimerkiksi yritä 10 kertaa tulla keittiöön ruoka-aikaan vaan yksi (tai kaksi) käskyä pysyä poissa menee jakeluun. :)

Neiti on pysynyt terveenä ja ruoka maistuu. Huima 6kk ikää tulee täyteen 16.1! Korkeutta on tällä hetkellä n. 39cm (suurpiirteisesti mitattuna) ja painoa 9,2kg. Aika pikku tirriäiseltä tuo neiti näyttää muiden perrokavereiden rinnalla, mutta eipä tuo haitanne. Kyllä se ikä tuo tarvittavan massan ja lisää lihaksia. Mediksihän sitä kaavailtiinkin.. ;)

Agilityn osalta ollaan pidetty "joululomaa" joulukuun alusta, mutta onneksi huomenna päästään taas tosi toimiin. Teki varmasti tauko hyvää niin ohjaajalle kuin koirallekin. Vatasen kanssa jatketaan treenaamista samaan malliin kuin viimeksikin. Pääonsin panostetaan lyhyisiin tekniikkapätkiin, jotta ei väsähdä liiaksi. Jostain kumman syystä kilppari vie edelleen voimat melko nopesti, vaikka veriarvot ovatkin olleet jo pitkään ihan hyvät. Täytyy vain treeneissä muistaa lopettaa ennen kuin on kaikki mehut loppu. Jatketaan kuitenkin treenaamista niin kauan kuin se koirasta on kivaa, ja vielä se sitä ainakin on. Laitoinpa Kennelliittoonkin hakemuksen EJ-rekisteriin siirrosta, jotta päästään kokeilemaan virallisiakisojakin. :) Hertan kanssa jatketaan agilityn sailoihin tutustumista. Putkia ollaankin jo treenailta ja tätä jatketaan edelleen. Lisäksi otetaan mukaan ilman rimoja eteenlähetys, takaakierto ym. harjoituksia. Kontaktia treenaillaan kotona laatikolla. 2on2off asento on jo oikein hyvin hallussa, mutta kestoa kontaktilla oloon tarvitaan lisää. Neiti kun on aavistuksen malttamaton tekemisissään.. :D

Sellaista meille kuuluu.. Ei kai muuta. Ensi viikon tiistaina on koirilla uintipäivä ja pääse Hertsikka ensimmäista kertaa näyttämään vesikoiran taitojaan. Katsotaan kuinka neiti pulikoi. Siitä ja muista kuulumisista lisää kunhan taas kerkiää kirjoittamaan. :)