torstai 24. tammikuuta 2013

Hämmästyttää kummastuttaa..

Mielenkiintoista elämä tuon pienen friidun kanssa. En tosiaan läheskään aina tiedä mitä sen päässä liikkuu.. Vatanen on jotenkin niin mustavalkoinen ajatuksen juoksussaan. Tietenkin sen on oppinut tuntemaan, mutta tietää kyllä tasan tarkkaan mitä mikäkin korvien ja silmien asento tarkoittaa. Mutta Hertta... Sen ajatuksenjuoksusta ei ole kyllä välillä harmainta haisua.. :D Ei siis tarkoita välttämättä negatiivisessa mielessä vaan ihan yleensäkin. Noh, ajan kanssa tutustumme paremmin! ;)

Sosiaalistamista ollaan nyt tehostettu pienen mörkökauden myötä. Vastaantulevien koirien haukkumiset väheni heti merkittävästi kun aloin palkkaamaan kontaktista enemmän. Ollaan myös lenkkeilty enemmän Hertan kanssa kaksin, jotta saisi lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Ottaa niin päähän, että ylläripylläri noilla lenkeillä ei tule vastaan yhden yhtä koiraa.. argh.. ihan oikeasti, tänäänkin nähtiin kaukaa 2 koiraa vaikka lenkkeiltiin "tosi vilkkailla" lenkkipoluilla.. :P En ymmärrä missä ihmiset koiriaan hautoo... No, nyt ei juurikaan haukuta valoisaan aikaan mitään, mutta pimeä tullen möröt kyllä vielä kaivautuu pensaista. Onneksi talvella on pimeetä "aika usein", joten tätä treeniä tulee paljon. Ja itseasiassa iltapissalla on eniten mörköjä, koska sillon on kaupunki hiljentynyt ja kuulee kaikki rasahdukset. Iltapissalenkit onkin sitten vähän pidentyneet ja portsari ollaan jätetty näiltä lenkeiltä kotio. Ihana huomata kuinka nopeasti neiti reagoi positiiviseen vahvistukseen, koska pimeämörötkin ovat jo selvästi vähentyneet. Herkkä reagointi tosin toimii myös negatiivisten asioiden kanssa, mutta niitä ollaan nyt pyritty minimoimaan.

Haaveeni on aina ollut, että voisin ulkoiluttaa koiriani vapaana. Vatasesta ei tuohon hommaan enää ole, koska se reagoi liian herkästi vastaantuleviin koiriin. Hallilla ja treeneissä ei ole ongelmaa, mutta lenkillä vastaantulevat koirat ovat liian suuri houkutus, että pysyisi vapaana vierellä. Hertan kanssa potentiaalia vielä olisi. Valitettavasti asutaan ihan keskustassa, joten turvallisuussyistä remmissä on pakko kulkea ainakin osa matkaa rauhallisemmille teille. Täällä on niin paljon liikennettä, että riski jäädä auton alle kasvaa liian suureksi. Pikkupentuna se oli kyllä pääosin ihan vapaana, mutta vauhdin kasvaessa oli pakko laittaa remmiin. Nyt me sitten treenaillaan tuota vapaanaoloa rauhallisissa paikoissa, jossa näkee tarpeeksi kauas vastaantulijat. Aiemmin ihmisten ohitukset sujuivat ongelmitta, mutta nyt mörköjen vuoksi on paria ihmistä lähtenyt haukkumaan, joten ei kehtaa enää vapaana ohitella vieraita. Koiria ei olla vielä tarkoituksella ohiteltu. Yritetään treenailla ohituksia tuttujen koirien (ja ihmisten) kanssa, että voidaan vielä opit sitten normaaleille kaduille. Ei mun pää kyllä kestä, että pitäisin koiraa ihan vilkkailla kaduilla vapaana, mutta jos edes hiljaisemmilla ja niin ettei tarvii kaikkia ohituksia jännittää niin olis erittäin hienoa! Siinä meillä tavoite, joka vaatii myös itseltäni paljon, että opin luottamaan koiraan...

Agissa ollaan käyty ja vähän kotitokoakin Hertan kanssa tehty. Putket sujuvat jo ihan kivasti. Myös takaakiertoja aloitettiin treenaamaan naksulla ja neiti tajusi sen nopsaa. Näin talviaikaan treeniaika on rajoitettu, jonka vuoksi Hertan kanssa aikaa jää treenien jälkeen usein vain 10-15min. Onneksi kevät on tulossa ja päästään ulos, jossa on paremmin aikaa ja tilaa. Vataselle odotellaan Kennelliitosta vahvistusta rekkarin siirrosta, jotta päästää vihdoinkin korkkaamaan viralliset kisakentät. Viikonloppuna on tiedossa Mätsärit joihin olisi tarkoitus mennä Hertan kanssa palloilemaan sekä sunnuntaina Espanjanvesikoira ry:n järjestämä Korrien tokopäivä, johon menen kuuntelu-/katseluoppilaaksi. Josko saisi vinkkejä ja inspiraatiota tuohon lajiin, koska siinä olen itsekin vielä ihan keltanokka..

Hiihtäjä Hertta :D Lopputulos oli, että koira juoksi vapaana perässä ja minä hiihdin sauvat kainalossa.. Päätelmä, tarvitsemme kirittäjää. 

Hertan mielipide takista.. "En ala mitään".. 


Ja ylläolevat kaksi kuvaa viime sunnuntain vietosta.. <3 

1 kommentti:

  1. Moikka!

    Tutulta kuulostaa tekstisi jälleen, meillä Nena alkanut mörköilemään myöskin hiukan verran, huomaa varsinkin sen silloin kun ei ole meidän vanhempi vesikoira mukana tukena ja turvana.

    Hertta on kooltaan näköjään hyvin samankokoinen kuin Nenakin. Samaa kokoluokkaa oli myös niiden veli Lobo, jonka eilen nähtiin. Kuin kopioita toisistaan olivat. ;)

    Hyvä ystäväni Mari on tulossa täältä meiltä päin myös Korrien toko-koulutukseen perronsa Rommin kanssa. Tulee varmasti olemaan kaikinpuolin mukava koulutus, oli sitten koiran kanssa harjoittelemassa taikka kuunteluoppilaana.

    Mukavaa viikonloppua! =)

    VastaaPoista