Johan on tovi vierähtänyt viime kirjailuista.. Aika paljon on tapahtumia tähän väliin mahtunut, mutta josko nyt taas ahkerammin. Hertta on myös aloittanut "pelastuskoira-uran", jonka treenaamiseen tarvitsen jonkinlaisen päiväkirja paikan. Ja tännehän se on hyvä rustailla treenimerkintöjä.
Tänään käytiin pirteässä pakkassäässä metsälenkillä koirakaveri Myssyn kanssa. Myssy pitää vauhdillaan ja härnäyksellään kyllä huolen, että ovat meidän tyypit aivan uupuneita lenkin jälkeen. Tein ennen lenkkiä Vataselle n 50m suoran verijäljen, jonka sitten lenkin jälkeen ajoin. Vatanen nuuskuttelee oikein kivasti. Vähän huomaa, että jännittää verenhajua, mutta hyvin etenee. Välillä varmaankin jos sieni on pomppinut maassa enemmän meinaa harhautua jäljeltä, mutta nopeasti hoksaa palata jäljen päälle. Lopussa odottaa namirasia, josta herra innostuu silminnähtävästi. Meillä ei ole tavoitteena kokeet, jonka vuoksi "kaatona" on namirasia. :D Kerran kaatona oli hirvensorkka, joka olikin Vatasen mielestä aivan sairaan jännä, eikä uskaltanut mennä sen luokse itse. Päätin sitten, etten turhaa kiusaa jätkää ja jätin sorkan pois.
Hertalle oli tarkoitus myös talloa jälki, mutta maassa oli sen verran lunta, että päätin jättää väliin. Hertta ei ole oikeastaan tehnyt vielä kuin yhden jäljen, joten ajatelin, ettei luminen maa ole siihen paras alusta. En tiedä, mutta päätin odotella näiden lumien sulamista. Hertan kanssa otettiin sitten pikkutreeni lenkkikaveria hyödyntäen kosketuskeppiä, joka sujui varsin hyvin. Nyt on muutamia kertoja keppiä pitänyt toinen henkilö ja tämä oli Hertalle alkuun vähän ihmetys. Sitten kun alkaa ihmetyttämään Hertta keksii kaikkea sijaistoimintaa. Nyt jaksoi keskittyä ja kävi hyvin kepillä n. 5m päässäkin ja tuli hakemaan namia. Lisäksi otettiin seuruuta ja paikkamakuuharjoituksia. Seuruu menee jo aika kivasti. Välillä on vähän turhan etäällä, mutta tänään kontakti ja etäisyys minusta olivat juuri oikeat. Paikkamakuu on meille tooodella vaikea pala. Kun ei pysty, ei vaan pysty. Nyt eletään vaihetta, kun kaikki paikallaolo on lähes mahdotonta. Vähän ollaan saatu malttia taas takaisin, mutta palkattava on vielä hyvin tiheästi ja matkaa ei voi ottaa 10m kauemmaksi. Onneksi vähän on edistystä taas tapahtunut. Paikkamakuuhan oli tossa kesällä jo ihan hyvässä vaiheessa, mutta sitten tapahtui jotain.. Sitten on tuo piippaus ja ininä mitä tulee heti kun ei tahtoisi jotain. En ole vielä stressanut siitä kun usein lopettaa sen alun jälkeen. Pitää kuitenkin olla tarkkana, koska siitä voi helposti tulla ongelma.
Tällaista meille tänään. Vielä lähdetään Hertan kanssa etsimään epäilyttäviä paikkoja pimeyteen. Elämän teemana on ollut nyt rohkeuden lisääminen ja itseluottamuksen kasvattaminen.
Tänään käytiin pirteässä pakkassäässä metsälenkillä koirakaveri Myssyn kanssa. Myssy pitää vauhdillaan ja härnäyksellään kyllä huolen, että ovat meidän tyypit aivan uupuneita lenkin jälkeen. Tein ennen lenkkiä Vataselle n 50m suoran verijäljen, jonka sitten lenkin jälkeen ajoin. Vatanen nuuskuttelee oikein kivasti. Vähän huomaa, että jännittää verenhajua, mutta hyvin etenee. Välillä varmaankin jos sieni on pomppinut maassa enemmän meinaa harhautua jäljeltä, mutta nopeasti hoksaa palata jäljen päälle. Lopussa odottaa namirasia, josta herra innostuu silminnähtävästi. Meillä ei ole tavoitteena kokeet, jonka vuoksi "kaatona" on namirasia. :D Kerran kaatona oli hirvensorkka, joka olikin Vatasen mielestä aivan sairaan jännä, eikä uskaltanut mennä sen luokse itse. Päätin sitten, etten turhaa kiusaa jätkää ja jätin sorkan pois.
Hertalle oli tarkoitus myös talloa jälki, mutta maassa oli sen verran lunta, että päätin jättää väliin. Hertta ei ole oikeastaan tehnyt vielä kuin yhden jäljen, joten ajatelin, ettei luminen maa ole siihen paras alusta. En tiedä, mutta päätin odotella näiden lumien sulamista. Hertan kanssa otettiin sitten pikkutreeni lenkkikaveria hyödyntäen kosketuskeppiä, joka sujui varsin hyvin. Nyt on muutamia kertoja keppiä pitänyt toinen henkilö ja tämä oli Hertalle alkuun vähän ihmetys. Sitten kun alkaa ihmetyttämään Hertta keksii kaikkea sijaistoimintaa. Nyt jaksoi keskittyä ja kävi hyvin kepillä n. 5m päässäkin ja tuli hakemaan namia. Lisäksi otettiin seuruuta ja paikkamakuuharjoituksia. Seuruu menee jo aika kivasti. Välillä on vähän turhan etäällä, mutta tänään kontakti ja etäisyys minusta olivat juuri oikeat. Paikkamakuu on meille tooodella vaikea pala. Kun ei pysty, ei vaan pysty. Nyt eletään vaihetta, kun kaikki paikallaolo on lähes mahdotonta. Vähän ollaan saatu malttia taas takaisin, mutta palkattava on vielä hyvin tiheästi ja matkaa ei voi ottaa 10m kauemmaksi. Onneksi vähän on edistystä taas tapahtunut. Paikkamakuuhan oli tossa kesällä jo ihan hyvässä vaiheessa, mutta sitten tapahtui jotain.. Sitten on tuo piippaus ja ininä mitä tulee heti kun ei tahtoisi jotain. En ole vielä stressanut siitä kun usein lopettaa sen alun jälkeen. Pitää kuitenkin olla tarkkana, koska siitä voi helposti tulla ongelma.
Tällaista meille tänään. Vielä lähdetään Hertan kanssa etsimään epäilyttäviä paikkoja pimeyteen. Elämän teemana on ollut nyt rohkeuden lisääminen ja itseluottamuksen kasvattaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti