Pelastuskoirailua

Lauantaina emäntä pääsi kuusten alle loppukokeen koirakoille piiloutumaan. Sateesta ja kylmyydestä huolimatta, kokemus oli mukava ja opettavainen. Sain taas lisää tietoa miten kokeiden järjestäminen ja itse koetilanne menee. Joskus mekin ehkä pääsemme kokeisiin asti.. Siihen on kuitenkin vielä piiiitkä aika ja nyt onkin aika tehdä koulutussuunnitelmaa, jotta asiat opetettaisiin järkevästi heti alusta lähtien. Olisi sitten (ehkä) vähemmän korjailtavaa jälkikäteen. 

Hertasta kaavaillaan pitkien pohdiskelujen jälkeen rullakoiraa (ottaa siis rullan suuhun maalimiehen löydettyään ja tulee sen kanssa minun luokse). Haukkuvaksi tuosta ei ole, koska itseluottamus ei riitä vieraiden ihmisten haukkumiseen kaukana minusta. Alkuun ajattelin opettaa sen reisiin hyppäämällä kertovaksi, koska se on kova hyppimään. Fiksummat sitten osasivat nähdä tilanteen pidemmälle ja näkivät jo tilanteen metsässä kun koira innoissaan hyppii minua vasten ehkä tiedä kertooko se löydöstä vai onko muuten vain innoissaan. Oli varmasti järkevä hylätä tämä ajatus epäselvyyksien välttämiseksi. Ajatuksena on opettaa rulla-kertominen takaperin ketjuttamisen kautta. Eli ensin hiotaan yksittäiset palaset kohdilleen ja sen jälkeen aletaan ketjuttamaan niitä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Näyttö 
Hertta menee pyyhkeelle makaamaan, vihjesana "näytä".

- pyyhkeelle mennään nopeasti
- toisinaan pyyhkeen paikanvaihton jälkeen hakeutuu ensin vanhaan paikkaan 

Seuraavat vaiheet:
- häiriön lisääminen eri ympäristöissä 
- keston lisääminen 

Rullan nostaminen ja pito
Hertta nostaa rullan kaulasta ja pitää sitä suussa kunnes annan luvan irrottaa. Vihje "rulla", irrotus "kiitos".

- Hertta nostaa rullan suuhun vihjeestä, mutta toisinaan myös ilman vihjettä 
- Pitää rullaa suussa max. 5 sek

Seuraava vaihe:
- pitoajan kasvattaminen 
- tuomisen opettaminen perusasentoon

Keppiin koskeminen ja rullannosto
Hertta koskee kosketuskeppiin ja nostaa rullan suuhun, vihje "keppi". 

- Keppiin kosketaan vihjesanasta. Myös pelkkä kepin tuonti näkyville toimii vihjeenä.
- Keppiä ollaan treenattu myös "vähän" häiriöllisissä ympäristöissä sekä sen ollessa muutaman metrin päässä minusta toisella ihmisellä. Toisinaan tällöin keskittyminen saattaa herpaantua. 
- Rullan nosto suoraan kepin kosketuksen jälkeen ei onnistu vielä ilman sanallista vihjettä. 

Seuraava vaihe:
- rullannoston vahvistaminen kepin kosketuksen jälkeen. Vihjesanan häivyttäminen. 
- Häiriön lisääminen ympäristön ja kepin pitäjän suhteen

Etsinnän suhteen treenataan tässä vaiheessa erilaisia maalimiehiä ja kerätään itsevarmuutta itsenäiseen työskentelyyn. Pieniä etsintä harjoituksia ollaan tehty niin pimeässä kuin päivänvalossakin. Maalimiehen luona on tullut vielä suorapalkka ja kehuja. Itse olen yrittänyt antaa koiralle tilaa oman rohkeuden käyttöön. Toisinaan jos epäröi on pientä avustavaa kehua tullut enemmin maalimieheltä kuin minulta. Pyrin olemaan siis mahdollisimman passiivinen ja maalimiehet ovat se kivoin asia. Rohkeutta kyllä löytyy vaikka välillä vähän aristelisikin. Pystyy säilyttämään myös toimintakyvyn vaikka tilanne olisikin alkuun jännittävä. Jänniä tilanteita ovat olleet lähinnä uudenlaisessa asennossa tai paikassa olevat maalimiehet. 

Suunnitelmia etsintäharjoituksiin:

- seisovat, makaavat ja kävelevät maalimiehet
- mies maalimiehet
- puiden oksien alle ja koloihin piiloutuvat maalimiehet
- irtoamisen kasvattaminen minusta (nyt max. 15-20m)

Näillä suunnitelmilla lähdetään etenemään ja päivitellään/täydennellään näitä tilanteen mukaan. 

Tänään meillä oli pikatreffit myös Hertan siskon Nenan kanssa. Mukana oli myös Nenan perheen toinen espanjalainen Dama. Neideillä on niin hauskaa aina yhdessä, että oikein harmitta kun välimatkaa on monta tuntia. Kovin ovat Hertta ja Nena samannäköisiä ja oloisia. Alla yksi nopeasti napattu kuva likoista kun malttoivat hetken pysyä paikallaan. 

Valtteri herra onkin saanut hermolomailla viikonlopun mökillä. Kohta kuitenkin palailee kotia ja sitten lähdetään illan agilitytreeneihin. Vähän on totuttelemista kylmään halliin, mutta edelliskerrasta oppineena otan tänään toppatakin mukaan jotten jäädy omien treenien jälkeen koulutuksen aikana pystyyn. Huomisia Hertan haku-treenejä odotetaan jo kovasti. :) 

Pitkästä aikaa..

Johan on tovi vierähtänyt viime kirjailuista.. Aika paljon on tapahtumia tähän väliin mahtunut, mutta josko nyt taas ahkerammin. Hertta on myös aloittanut "pelastuskoira-uran", jonka treenaamiseen tarvitsen jonkinlaisen päiväkirja paikan. Ja tännehän se on hyvä rustailla treenimerkintöjä. 

Tänään käytiin pirteässä pakkassäässä metsälenkillä koirakaveri Myssyn kanssa. Myssy pitää vauhdillaan ja härnäyksellään kyllä huolen, että ovat meidän tyypit aivan uupuneita lenkin jälkeen. Tein ennen lenkkiä Vataselle n 50m suoran verijäljen, jonka sitten lenkin jälkeen ajoin. Vatanen nuuskuttelee oikein kivasti. Vähän huomaa, että jännittää verenhajua, mutta hyvin etenee. Välillä varmaankin jos sieni on pomppinut maassa enemmän meinaa harhautua jäljeltä, mutta nopeasti hoksaa palata jäljen päälle. Lopussa odottaa namirasia, josta herra innostuu silminnähtävästi. Meillä ei ole tavoitteena kokeet, jonka vuoksi "kaatona" on namirasia. :D Kerran kaatona oli hirvensorkka, joka olikin Vatasen mielestä aivan sairaan jännä, eikä uskaltanut mennä sen luokse itse. Päätin sitten, etten turhaa kiusaa jätkää ja jätin sorkan pois. 

Hertalle oli tarkoitus myös talloa jälki, mutta maassa oli sen verran lunta, että päätin jättää väliin. Hertta ei ole oikeastaan tehnyt vielä kuin yhden jäljen, joten ajatelin, ettei luminen maa ole siihen paras alusta. En tiedä, mutta päätin odotella näiden lumien sulamista. Hertan kanssa otettiin sitten pikkutreeni lenkkikaveria hyödyntäen kosketuskeppiä, joka sujui varsin hyvin. Nyt on muutamia kertoja keppiä pitänyt toinen henkilö ja tämä oli Hertalle alkuun vähän ihmetys. Sitten kun alkaa ihmetyttämään Hertta keksii kaikkea sijaistoimintaa. Nyt jaksoi keskittyä ja kävi hyvin kepillä n. 5m päässäkin ja tuli hakemaan namia. Lisäksi otettiin seuruuta ja paikkamakuuharjoituksia. Seuruu menee jo aika kivasti. Välillä on vähän turhan etäällä, mutta tänään kontakti ja etäisyys minusta olivat juuri oikeat. Paikkamakuu on meille tooodella vaikea pala. Kun ei pysty, ei vaan pysty. Nyt eletään vaihetta, kun kaikki paikallaolo on lähes mahdotonta. Vähän ollaan saatu malttia taas takaisin, mutta palkattava on vielä hyvin tiheästi ja matkaa ei voi ottaa 10m kauemmaksi. Onneksi vähän on edistystä taas tapahtunut. Paikkamakuuhan oli tossa kesällä jo ihan hyvässä vaiheessa, mutta sitten tapahtui jotain.. Sitten on tuo piippaus ja ininä mitä tulee heti kun ei tahtoisi jotain. En ole vielä stressanut siitä kun usein lopettaa sen alun jälkeen. Pitää kuitenkin olla tarkkana, koska siitä voi helposti tulla ongelma. 

Tällaista meille tänään. Vielä lähdetään Hertan kanssa etsimään epäilyttäviä paikkoja pimeyteen. Elämän teemana on ollut nyt rohkeuden lisääminen ja itseluottamuksen kasvattaminen. 

Hämmästyttää kummastuttaa..

Mielenkiintoista elämä tuon pienen friidun kanssa. En tosiaan läheskään aina tiedä mitä sen päässä liikkuu.. Vatanen on jotenkin niin mustavalkoinen ajatuksen juoksussaan. Tietenkin sen on oppinut tuntemaan, mutta tietää kyllä tasan tarkkaan mitä mikäkin korvien ja silmien asento tarkoittaa. Mutta Hertta... Sen ajatuksenjuoksusta ei ole kyllä välillä harmainta haisua.. :D Ei siis tarkoita välttämättä negatiivisessa mielessä vaan ihan yleensäkin. Noh, ajan kanssa tutustumme paremmin! ;)

Sosiaalistamista ollaan nyt tehostettu pienen mörkökauden myötä. Vastaantulevien koirien haukkumiset väheni heti merkittävästi kun aloin palkkaamaan kontaktista enemmän. Ollaan myös lenkkeilty enemmän Hertan kanssa kaksin, jotta saisi lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Ottaa niin päähän, että ylläripylläri noilla lenkeillä ei tule vastaan yhden yhtä koiraa.. argh.. ihan oikeasti, tänäänkin nähtiin kaukaa 2 koiraa vaikka lenkkeiltiin "tosi vilkkailla" lenkkipoluilla.. :P En ymmärrä missä ihmiset koiriaan hautoo... No, nyt ei juurikaan haukuta valoisaan aikaan mitään, mutta pimeä tullen möröt kyllä vielä kaivautuu pensaista. Onneksi talvella on pimeetä "aika usein", joten tätä treeniä tulee paljon. Ja itseasiassa iltapissalla on eniten mörköjä, koska sillon on kaupunki hiljentynyt ja kuulee kaikki rasahdukset. Iltapissalenkit onkin sitten vähän pidentyneet ja portsari ollaan jätetty näiltä lenkeiltä kotio. Ihana huomata kuinka nopeasti neiti reagoi positiiviseen vahvistukseen, koska pimeämörötkin ovat jo selvästi vähentyneet. Herkkä reagointi tosin toimii myös negatiivisten asioiden kanssa, mutta niitä ollaan nyt pyritty minimoimaan.

Haaveeni on aina ollut, että voisin ulkoiluttaa koiriani vapaana. Vatasesta ei tuohon hommaan enää ole, koska se reagoi liian herkästi vastaantuleviin koiriin. Hallilla ja treeneissä ei ole ongelmaa, mutta lenkillä vastaantulevat koirat ovat liian suuri houkutus, että pysyisi vapaana vierellä. Hertan kanssa potentiaalia vielä olisi. Valitettavasti asutaan ihan keskustassa, joten turvallisuussyistä remmissä on pakko kulkea ainakin osa matkaa rauhallisemmille teille. Täällä on niin paljon liikennettä, että riski jäädä auton alle kasvaa liian suureksi. Pikkupentuna se oli kyllä pääosin ihan vapaana, mutta vauhdin kasvaessa oli pakko laittaa remmiin. Nyt me sitten treenaillaan tuota vapaanaoloa rauhallisissa paikoissa, jossa näkee tarpeeksi kauas vastaantulijat. Aiemmin ihmisten ohitukset sujuivat ongelmitta, mutta nyt mörköjen vuoksi on paria ihmistä lähtenyt haukkumaan, joten ei kehtaa enää vapaana ohitella vieraita. Koiria ei olla vielä tarkoituksella ohiteltu. Yritetään treenailla ohituksia tuttujen koirien (ja ihmisten) kanssa, että voidaan vielä opit sitten normaaleille kaduille. Ei mun pää kyllä kestä, että pitäisin koiraa ihan vilkkailla kaduilla vapaana, mutta jos edes hiljaisemmilla ja niin ettei tarvii kaikkia ohituksia jännittää niin olis erittäin hienoa! Siinä meillä tavoite, joka vaatii myös itseltäni paljon, että opin luottamaan koiraan...

Agissa ollaan käyty ja vähän kotitokoakin Hertan kanssa tehty. Putket sujuvat jo ihan kivasti. Myös takaakiertoja aloitettiin treenaamaan naksulla ja neiti tajusi sen nopsaa. Näin talviaikaan treeniaika on rajoitettu, jonka vuoksi Hertan kanssa aikaa jää treenien jälkeen usein vain 10-15min. Onneksi kevät on tulossa ja päästään ulos, jossa on paremmin aikaa ja tilaa. Vataselle odotellaan Kennelliitosta vahvistusta rekkarin siirrosta, jotta päästää vihdoinkin korkkaamaan viralliset kisakentät. Viikonloppuna on tiedossa Mätsärit joihin olisi tarkoitus mennä Hertan kanssa palloilemaan sekä sunnuntaina Espanjanvesikoira ry:n järjestämä Korrien tokopäivä, johon menen kuuntelu-/katseluoppilaaksi. Josko saisi vinkkejä ja inspiraatiota tuohon lajiin, koska siinä olen itsekin vielä ihan keltanokka..

Hiihtäjä Hertta :D Lopputulos oli, että koira juoksi vapaana perässä ja minä hiihdin sauvat kainalossa.. Päätelmä, tarvitsemme kirittäjää. 

Hertan mielipide takista.. "En ala mitään".. 

Ja ylläolevat kaksi kuvaa viime sunnuntain vietosta.. <3 

Vesipedon vauhdissa

Tiistaina oli koirien uintipäivä. Olen jo pitkään pohtinut, koska olisi oikea aika viedä Hertta tutustumaan vesileikkeihin. Nyt tuntui olevan oikea hetki ja ainakin se ensikokeilun perusteella näytti osuneen nappiin! Neiti ei ollut juurikaan kummissaan koko kylpylästä ja sen hälinästä. Olin varannut uittajan, koska vaikka kyse onkin vesikoirasta niin harva sitä suoraan altaaseen hyppää (ja itse kun ei mukaan voi mennä). Neiti sai päälleen ensikerralle pelastusliivit ja hienostihan se siellä porskutti! Vaikka alkuun näyttikin hukkuvalta ankanpoikaselta! :D Kiitokset kuitenkin taitavalle uittajalle, joka varmoinottein ja hermostumatta ohjasi koiraa kun se alkuun oli itse vähän pihalla mihin pitää mennä ja mitä tehdä.. Siellä se tirriäinen porskutteli isompien vesikoirien seurassa puoli tuntia ja lopulta piti jopa keskeyttää uinnit kun ei väsymyksestä johtuen meinannut enää pinnalla pysyä. Halu altaaseen oli kova vaikkakin ihan omalla rohkeudella ei vielä veteen uskaltautunut. Sitten kun etujalat osuivat veteen ja kevysti ohjasi uskaltautui hienosti. Vatanen on tainnut ottaa vesikoirista mallia, koska viihtyi altaassa käskemättä enemmän kuin kuivalla maallaa. Siellä se pörräsi vaikka lelua ei ollut edes vielä keretty heittämään. On se vähän höppänä! :D Ja tietystä liivit päällä, koska tuo tappijalka ei ole uinnin todellisia saloja oikein tajunnut ja ui kynttilänä tikkusuorana ilman niitä... hehe.. Opetuskaan ei ole mennyt perille, jonka vuoksi armahdin hänet ja annoin luvan käyttää lopun elämää liivejä, että saa nauttia vedestä sydämensä kyllyydestä!

Kuvia ei valitettavasti kosteiden olosuhteiden vuoksi saatu, mutta tarkoituksena olisi ottaa uusi uintivuoro parin viikon sisään ja silloin toivotaan hovikuvaajan kerkeävän myös paikalle!

Tänään oltiin taas lähemmäs kaksi tuntia seuran yhteisellä yhteislenkillä. Tosi hyvää sosiaalistamista Hertalle vaikkakin porukkaa on nyt ollu vähäisesti. Saatiinpa hyviä vinkkejä tokoakin varten, joten näitä lähdetään laittamaan käytäntöön. Kerrotaan sen puolen treeneistä kun kerrottavaa on.. :D Nyt projektina on saada paikallaoloon lisää aikaa kun tuo tulipersus ponkaisee ylös tai tarjoaa jotain muuta kolmen sekunnin jälkeen. Harjoittelut jatkuu! :) 

Hiljaiseloa..

Näköjään elämämme on sen verran kiireistä, että tänne kirjoittaminen unohtui ennenkuin kerkesi edes alkamaan.. Harmittavaa. Yritän kuitenkin tsempata jatkossa, koska tarkoitushan oli jo ihan itseäkin varten hieman kirjoitella treenipäivityksiä ja muita höpinöitä. :)

Paljon on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen.. Elämä näiden kahden tohelon ja torvelon kanssa ei käy tylsäksi, mutta on siitäkin huolimatta pääosin oikein hauskaa. :) Kaksikon suhde on tiivistynyt ja tällä hetkellä kulkevat kuin majakka ja perävaunu. :D Hertta on kasvanut kovaa vauhtia niin fyysisesti kuin henkisesti. Joka viikko on näyttäytynyt uusia puolia neidistä. Melko reippaaksi edelleenkin kuvaisin neitiä vaikkakin nyt on pari viikkoa sitten alkanut selvästi jonkinasteinen mörkökausi. Neiti on päässyt (ainakin omasta mielestäni) erittäin paljon tutustumaan uusiin asioihin, ihmisiin, tilanteisiin ja koiriin. Nyt tätä ollaan tehostettu vielä entisestään, jotta neidin itsevarmuus ja rohkeus lisääntyisi. Lenkillä vastaantulevat koirat pelottavat jonkin verran ja tämän neiti ilmoittaa haukulla. Toisten koirien ohittamiseen ollaankin yritetty ottaa oikein tehotreeniä ja harjoiteltu ohituksia namien avulla. Tosi hienosti tarjoaa kontaktia ja sen myötä haukkukin on vähentynyt. Että eiköhän tuokin "turha" haukku saada aisoihin. Ja jos leikkimään pääsee unohtuu vieraidenkin koirien pelottavuus hyvin nopeasti. :D Pääosin oikein hienosti ottaa neiti vastaan uudet tilanteet. Eikä näyttänyt pelottavan uuden vuoden paukutkaan. Satunnaisista möröistä huolimatta neiti on ollut erittäin reipas ja ottanut rohkeasti vastaan kaiken mihin olen sitä vienyt. Hieno tyttö! :)

Hertta on oppinut myös talon tavoille. Nukkuvat Vatasen kanssa kylki kyljessä sängyllä ja sohvalla tyynyjen välissä, hepuloivat ennen lenkille lähtöä ja tulevat aina ihan vain varmuudeksi kerjäämään josko ruoka-aikaan keittiöön saisi tulla pyörimään. Hertta kuitenkin noudattaa käskyjä ehkä jopa hieman paremmin kuin Vatanen (ainakin useimmiten). Se ei esimerkiksi yritä 10 kertaa tulla keittiöön ruoka-aikaan vaan yksi (tai kaksi) käskyä pysyä poissa menee jakeluun. :)

Neiti on pysynyt terveenä ja ruoka maistuu. Huima 6kk ikää tulee täyteen 16.1! Korkeutta on tällä hetkellä n. 39cm (suurpiirteisesti mitattuna) ja painoa 9,2kg. Aika pikku tirriäiseltä tuo neiti näyttää muiden perrokavereiden rinnalla, mutta eipä tuo haitanne. Kyllä se ikä tuo tarvittavan massan ja lisää lihaksia. Mediksihän sitä kaavailtiinkin.. ;)

Agilityn osalta ollaan pidetty "joululomaa" joulukuun alusta, mutta onneksi huomenna päästään taas tosi toimiin. Teki varmasti tauko hyvää niin ohjaajalle kuin koirallekin. Vatasen kanssa jatketaan treenaamista samaan malliin kuin viimeksikin. Pääonsin panostetaan lyhyisiin tekniikkapätkiin, jotta ei väsähdä liiaksi. Jostain kumman syystä kilppari vie edelleen voimat melko nopesti, vaikka veriarvot ovatkin olleet jo pitkään ihan hyvät. Täytyy vain treeneissä muistaa lopettaa ennen kuin on kaikki mehut loppu. Jatketaan kuitenkin treenaamista niin kauan kuin se koirasta on kivaa, ja vielä se sitä ainakin on. Laitoinpa Kennelliittoonkin hakemuksen EJ-rekisteriin siirrosta, jotta päästään kokeilemaan virallisiakisojakin. :) Hertan kanssa jatketaan agilityn sailoihin tutustumista. Putkia ollaankin jo treenailta ja tätä jatketaan edelleen. Lisäksi otetaan mukaan ilman rimoja eteenlähetys, takaakierto ym. harjoituksia. Kontaktia treenaillaan kotona laatikolla. 2on2off asento on jo oikein hyvin hallussa, mutta kestoa kontaktilla oloon tarvitaan lisää. Neiti kun on aavistuksen malttamaton tekemisissään.. :D

Sellaista meille kuuluu.. Ei kai muuta. Ensi viikon tiistaina on koirilla uintipäivä ja pääse Hertsikka ensimmäista kertaa näyttämään vesikoiran taitojaan. Katsotaan kuinka neiti pulikoi. Siitä ja muista kuulumisista lisää kunhan taas kerkiää kirjoittamaan. :)

Tukka pois ja tulta alle

Aika rientää... Nyt on Hertta neidillä ikää jo 14 viikkoa. Painoa on tähän asti saatu kerrytettyä 5,4 kg. Ruoka maistuu kiitettävästi, mutta tulta on takapuolen alla koko ajan vähintäänkin niin paljon, että eipä siitä energiasta kovin paljoa varastoon jää. Tukkakin lähti taitavan kasvattaja sedän käsissä viikko sitten ja nyt alkoi talviturkin kasvatus. Kotona on jatkuva sirkus koirien ansiosta. Matot on seiniä pitkin ja ihmisten hermot kireällä.. :D Hyvästä yrityksestä olla puuttumatta noiden leikkeihin on jouduttu luopumaan, koska meillä ei sisällä leikkimistä sallita ja nyt se on todenteolla alkanut. Kieltäminen tosin on helpommin sanottu kuin tehty, koska kun toinen lopettaa niin toinen alottaa jne.. Huhu..

Viime viikkoina ollaan Hertan kanssa tehty paljon lenkkejä ilman Vatasta sekä käyty ihmettelemässä keskustan hulinaa ja agilitykisoja. Alkuun huomaamatta tehtiin paljon lenkkejä koko porukalla, jonka vuoksi ensimmäiset lenkit ilman bodyguard Vatasta olikin Hertan mielestä tosi jänniä. Nyt kun lenkkejä on jo monta takana ei keskustan hulinakaan ole enää kovin jännittävää. Meille avattiin sopivasti tänne uusi iso kauppakeskus, joka tuonut keskustaan vielä 10 kertaa enemmän porukkaa kuin aiemmin. Vatasen agilitytreeneissä Hertta on saanut olla maskottina mukana ja sylistä syliin kiertäessään saanut sopivasti tutustua uusiin ihmisiin. :) 

Laatikkotreenit kontakteja varten sujuu jo melko mukavasti. Treenejä on takana nyt viikon verran ja kivasti osaa neiti jo hakea 2on2off asentoon kun seison laatikon vieressä. Hyvältä näyttää! Koitan vain itse olla maltillinen, etten lähde vaikeuttamaan treenejä liian nopeasti. Toistoja ei tehdä kerrallaan kuin max 5-7, jotta neiti jaksaa kunnolla keskittyä. Palkaksi ollaan harjoiteltu leikkimistä narulelulla, joka sujuukin neidiltä ihan luonnostaan. Laatikkotreenien ohessa ollaan treenailtu kontaktialustaa sekä aloiteltu paikallaolo ja perusasento harjoituksia. Kontaktialustalle Hertta osaa hakeutua jo 2-3 metrin päähän. Tassujen käyttö alustaa koskettaessa on huvittavaa, kun neiti niin topakasti ne siihen asettaa.. :D Perusasento on Hertan mielestä todella outo. Se ei voi mitenkään käsittää, että pitäisi olla muka mun sivulla kun aiemmin on aina tehty kaikki niin, että ollaan mun edessä. Nyt olen palkannut siitä, että pysyy paikaan kun menen sen viereen ja nyt neiti on sen jo vähän hiffannut. Kiva huomata kuinka nopeasti pentu oppii. On vain tärkeä muista maltti, koska ikää on vasta niin vähän, että ei tässä hätä ole mihinkään.. :) Pitää nyt nauttia pentuajasta, koska kohta se on iso (vaikka salaa sitä vähän jo toivonkin). 

Loppuun kuvia sirkushuveista. 

Neiti Pippuri

Taas on viikkoja vierähtänyt ja neiti näyttää itsestään koko ajan uusia puolia. Korvat ovat selvästi auenneet ja sen myötä on ilmaantunut myös hieman jännittäviäkin asioita. Ei neiti onneksi mitenkään erityisen arka ole ollut, mutta enää ei kirmata kaikkea uutta kohti tukkaputkella. Onneksi kuitenkin kaikki vähänkin jännittävä, skeittaajia lukuunottamatta, on osottautunut ihan turvalliseksi. Skeittaajat ovat vielä melko pelottavia, mutta eiköhän niihinkin totuta kun tutun lenkin varrella aseman reunalla niitä aina pyörii. Vatanen on kyllä saanut ihan todenteolla kestää neidin karvoissa roikkumista ja jatkuvaa puremista. Vielä (ehkä viikon verran) on Vatasella turvapaikkana sohva, mutta valitettavasti kohta neiti pääsee myös sinne. Tosissaan en ole vielä nähnyt Vatasen Herttaa komentavan, mutta eiköhän sekin päivä kohta tule. Leikeissä Hertta ärsyttää Vatasta ensin ihan sydämensä kyllyydestä ja kun Vatanen vähänkin koskettaa hampailla huutaa neiti kun kurkkua leikattaisi. :D Hän osaa kyllä halutessaan olla sellainen Drama Queen, että oksat pois.. Ja heti kun Vatanen lopettaa, on neiti uudelleen karvoissa kiinni.. että niin paljon "sattui".

Hertta on reippaasti kulkenut lenkeillä ja muissa menoissa mukana. Reippaasti jaksaa neiti töpöttää vaikka välillä "joutuukin" myös syliin. Sainpa jo ranteenikin kipeäksi kun yhdellä pitkällä lenkillä jouduin sitä enemmän kantamaan ettei liiaksi väsyisi. Viime viikolla Hertta pääsi myös leikkimään muutamaa viikkoa vanhemman labbis tytön kanssa ja melkoiset painit saivatkin aikaiseksi. Muuten ei ole kauheasti pentukavereita saatu, mutta onneksi labbis tyttö ja naapurin Onni leikkii Hertan kanssa aina pari kertaa viikossa. Saa sitten ihan pentumaiset leikit pystyyn. :)

Energianpurkamiseksi ollaan aloitettu jo leikkimielisesti naksuttelemalla istumaan ja maahan käskyjen opetteleminen. Mukavasti neiti tarjoaa jo molempia ja istu käsky menee jo melkein sanallisella käskylläkin. Hieman aloiteltiin agilitya varten "kierrä" käskyä takaakiertoja varten pöydän jalkaa kiertämällä, mutta tämä on vasta ihan aluillaan. Eiköhän me tuolta vaatekaapista lähi viikkoina myös laatikko kaiveta, että päästään aloittelemaan kontaktien opettaminen. Vataselle kun en niitä laatikolla ole opettanut, niin päätin että seuraavalle koiralle tämä opetuskeino otetaan varmasti käyttöön ettei tule harmaita hiuksia sitten toista kertaa tämän asian suhteen.

Ja jotta meillä ei liian hiljaista olisi on neiti alkanut harjoitella äänilahjojen käyttöä.. Huhuh, kuinka kova ääni tuosta pienestä voikin lähteä. Meillä on kuitenkin sääntönä, ettei ääniin reagoida milläänlailla, jotta ei jäisi turha ääntely päälle.

Jos elämän neidin kanssa voisi kiteyttää yhteen sanaan, olisi se ehdottomasti "vauhdikas".. :D